Minä!


Jaa..ah, mitähän sitä itsestään osaisi kertoa :) Olen siis tietotekniikasta, Hifistä, musiikista, sci-fistä, ja paljosta muustakin kiinnostunut ITC -osaaja pääkaupunkiseudulta. Aviossa olen ollut vuodesta 2000 saakka. Vaimossani Mairessa ei ole moitteen sijaa, sen sijaan hän on seisonut rinnallani niin vastoinkäymisissä kuin myötäisessäkin. Siitä täysi kiitos hänelle, ilman häntä olisin varmaankin jossain ihan muualla...

1967 - 2001:

Joensuusta, vuonna 1967, taivallus alkoi. Siihtala, Mutala, Rantakylä (ja Kontiolahti) akselilla vietin pääasiallisesti aikani Joensuussa, aina peruskoulun viimeiselle luokalle saakka. 1983 tuli eteen muutto Kuopioon, jossa käytiin sitten lukio ja sen päälle Yo-ammattikoulu. Tietotekniikan mekaanikoksi valmistuin 1994.

Armeijan kävin 1987-1988 Oulussa ja Rovaniemellä. Tässä vaiheessa sotilasarvokseni tuli alikersantti.

Musiikki on ollut tärkeä osa elämääni kauan... Tein Keski-Suomessa (lue Sawossa) DJ:n hommia vuodesta 1986 vuoteen 2001 harrasteena muiden töitteni ohella. Sinä aikana eksyin välillä myös "sivistyksenkin" pariin tehdessäni reilun vuoden ajan keikkoja Tampereella. Pääasiallisesti soittolistani muodostui tanssittavasta musiikista (Club). Pääsinpä soittamaan muutaman kerran myös, itsekin hyviksi tunnustamien tiskijukkien kanssa, kuten Eliot Ness ja Orkidea. Nyt olen antanut soittamisen leiviskän nuorempien haltuun.

Vuonna 1999 tutustuin tulevaan vaimooni, silloin erikoisella tavalla, netissä. Vuosi tunnustelua, ja alku syksystä 2000 naimisiin, juuri ennen seuraavaa reissua.

Uuden vuosituhannen alkaessa vietin reilun vuoden rauhaa turvaten Etelä-Libanonissa. Reissu oli opettavainen ja antoisa. Sai etäisyyttä arkielon askareisiin täällä pohjolassa, jonkin sortin eskapismia siis. Reservin sotilasarvoni nousi, johtotehtävien ja kertyneiden palveluspäivien vuoksi, kersantiksi.

2001->

Juuri Helsinkiin muuttaneena syksyllä 2001 vailla "ystävä-verkostoa" huomasin työn saamisen olevan sangen hankalaa, ensimmäistä kertaa eläissäni. Tähän saakka olin tehnyt parhaillaan jopa kolmea työtä yhtä aikaa. Siispä olin vailla työtä, ja joutenoloon lopen kyllästyneenä sainkin kuningasajatuksen jatkaa jo muinoin keskeytyneitä opintojani. Aloitin (jatkoin) syksyllä 2002 Helsingin ammattikorkeakoulussa tietotekniikan opiskelut. Valitsin linjaksi aikuis-/ilta opintolinjan. Opinnot kun sijoittuvat vuorokauden puitteissa sinne helpommin herättävään osaan : ), toisaalta myös työn vastaanottaminen olisi mahdollista opiskelun rinnalle.

Niin ja töitä sitten tietenkin löytyi. Noin puoli vuotta etsimisen aloittamisen jälkeen minuun otettiin yhteyttä suuresta vakuutusyhtiöstä, ja sillä tiellä ollaan. Tietenkin tämä tapahtui koulun aloittamisen jälkeen, joten sitä tuli tahkottua koulua ja töitä yhtä aikaa reilu 2 vuotta, jossa ajassa siis suoritin lähes koko insinöörikoulutuksen vaatimat opintoviikot, töitten ohella iltakouluna!

Tällä hetkellä opinnot ovat kuitenkin "telakalla", johtuen monista seikoista. Vielä tulee se kaunis päivä kun rykäisen loppuun, ehkä silloin tuo ruotsin kieli ei ole enää kiusaamassa minua. Siis käytännössä lopputyötä ja ruotsin osuutta vaillehan tuo olisi valmis.

Työ: vajaassa neljässä vuodessa etenin helpcenterin järjestelmäneuvojasta asiakasraportoinnin process manageriksi. Yhtiö jossa olin myytiin tai yhdistettiin toiseen suurempaan useita kertoja. Loppukesästä 2008 tuli sitten tarjous mihin oli syytä tarttua kiinni, ja työnantaja vaihtui suuresta kansainvälisestä jätti yrityksestä hieman pienempään, mutta erikoistuneempaan. 2011 loppuvuodesta minua lähestyttiin jälleen tarjouksella, jota en voinut kiertää. Työnantaja vaihtui pitkähkön tunnustelun jälkeen. Nyt uskoisin, että lähtökohdat ovat kohdallaan pidempäänkin rupeamaan, ellei sitten maailmantalous heittele omia kapuloitaan rattaisiin.

Asuminen: 2003 loppupuolella, katsoimme että vuokralla eläminen on kallista ja aloimme selvittämään mahdollisuuksia hankkia oma asunto. Elokuussa 2003 menimme ensi kertaa pankin puheille, ja tulimme ulos laina taskussa. Reilua kuukautta myöhemmin olimme jo oman rivitalonpätkän velallisia omistajia. Näin se menee kun on mennäkseen ;). Keväällä 2004 sitten muutimme omaan asuntoon Vantaalle.

Lapset: Vuosina 2005 ja 2007 syntyivät perheeseemme pojat: Aleksi ja Joel. Heidän kasvatus on nyt tärkeintä elämässämme. Sitä ei vaan usko, ennen kuin sitä tulee oikeasti perheelliseksi, miten arvot muuttuvat. Hyvä niin...

Elo jatkuu ja se on mukavaa. Välillä ei ihan niin mukavaa, mutta täytyy muistaa että meillä asiat ovat kuitenkin oikeasti hyvin. Ja asenteesta se tunnekin taitaa olla kiinni. "Etiäpäin!" sanoi mummo lumessa, tapasi jo edesmennyt enoni huudella rullatuolistaan...